Tuumaa yläpuolella merenpohjan Sydneyn Kaali Tree Bay, läheisyys mahdollista useita mm neopreeni ja sukellus säiliö, olen vain noin silmästä silmään tämän olennon kanssa: Australialainen jättiläinen mustekala.,
Vaikka otetaan suurennuslasi vaikutuksia naamio tyköistuva koko minun nenä, se on noin 60cm (kaksi jalkaa) pitkä, ja omituisuuksia, että on runsaasti pääjalkaisia perhe, joka sisältää mustekala ja kalmari, ovat enemmän silmiinpistävää haasteen niin suuri.
Sen elin – muotoinen noin sisäinen surffilauta-kuten shell, pyrstön pois osaksi kourallinen lonkerot – on siirtymässä väri velvet valossa, ja sen W-muotoinen oppilaat lainata se perä ilme. En usko kuvittelevani mitään tunnustusta sen puolelta. Kysymys kuuluu, mitä?,
se oli tämän kaltainen kohtaaminen – ”täsmälleen samassa paikassa, oikeastaan jalkaan” – joka sai Peter Godfrey-Smithin ensin ajattelemaan näitä muita mieliä. Australialainen akateeminen filosofi, hänet oli hiljattain nimitetty professoriksi Harvardiin.
Vaikka snorklaus vierailulle kotiin Sydneyssä vuonna 2007, hän tuli koko jättiläinen mustekala. Kokemus oli syvä vaikutus häneen, perustamisesta todennäköisesti puitteet oman tutkimuksen, filosofian, ensimmäisen Harvardin ja sitten City University of New Yorkissa.,
cuttlefish ei ollut pelännyt – se oli tuntunut hänestä yhtä uteliaalta kuin hänestä. Mutta kuvitella, pääjalkaiset kokemus maailmasta kuten jotkut iteraation oman voi myydä ne lyhyen, koska monia miljoonia vuosia erottaminen välillämme – lähes kaksi kertaa niin paljon kuin ihmisten ja muiden selkärankaisten (nisäkäs, lintu tai kala).
Pääjalkaiset’ korkean resoluution kamera silmät muistuttavat omia, mutta muuten eroavat toisistaan kaikin tavoin. Erityisesti mustekalat ovat erityisen muita. Suurin osa niiden 500m hermosoluista on niiden sylissä, jotka eivät voi vain koskettaa, vaan haistaa ja maistaa – niillä on aivan kirjaimellisesti oma mielensä.
Että se oli mahdollista havaita jonkinlainen subjektiivinen kokemus, tunteen itsensä, pääjalkaiset kiehtonut Godfrey-Smith., Miten se voi vaihdella ihmisille’ on aiheena hänen kirjansa Muita Ajatuksia: Mustekala, Meri ja Syvä Alkuperä Tietoisuus, joka julkaistiin tässä kuussa HarperCollins.
se Godfrey-Smith kaavioita hänen polku läpi filosofisia ongelmia, kuten ohjaavat pääjalkaiset – yhdessä tapauksessa aivan kirjaimellisesti, kun hän kertoo mustekala ottaen hänen yhteistyökumppaninsa käsin 10 minuutin kiertue sen den, ”kuten jos hän oli johtanut meren kerroksessa hyvin pieni, kahdeksan jalkainen lapsi”.,
Viehättävä anekdootteja, kuten tämä runsaasti Godfrey-Smith on kirja, erityisesti vankeudessa mustekaloja turhauttavaa tutkijoiden yritykset havainto.
1959 paperi yksityiskohtaiset yritys Napoli Eläintieteellinen Asema opettaa kolme mustekaloja vetää ja vapauta vipu vastineeksi ruokaa. Albert ja Bertram suoritetaan ”kohtuullisen johdonmukainen” tavalla, mutta yksi nimeltä Charles yritti vetää kevyt keskeytetty yläpuolella vettä säiliöön; suihkutti vettä kaikille, jotka lähestyi, ja ennenaikaisesti kokeilu, kun hän rikkoi vipu.,
Useimmat akvaarioissa, jotka ovat yrittäneet pitää mustekaloja on tarinoita kertoa niiden suuri escapes – jopa niiden yli yön ratsioita naapurimaiden säiliöt ruokaa. Godfrey-Smith kirjoittaa, eläinten oppimisen sammuttaa valot ohjaamalla vesisuihkua niitä, oikosulku virtalähde. Muualla mustekalat ovat tukkineet säiliöidensä ulosvirtausventtiilit, mikä aiheuttaa niiden ylivuodon.
Tämä näennäinen ongelmanratkaisukyky on johtanut pääjalkaiset (erityisesti mustekaloja, koska ne on tutkittu enemmän kuin kalmari tai mustekala) on tunnustettu älykäs., Puoli miljardia neuronien laittaa mustekaloja lähellä valikoiman koirien ja niiden aivot ovat suuret suhteessa niiden koko, jotka molemmat tarjoavat biologit karkea opas aivokapasiteetti.
vankeudessa, he ovat oppineet navigoida yksinkertainen sokkeloita, ratkaise arvoituksia ja avaa ruuvi-top purkit, kun taas luonnonvaraisten eläinten on havaittu pinoaminen kiviä suojata sisäänkäynnit niiden luoliin, ja piilossa itsensä sisällä kookos kuori puolikkaat.
Mutta se on myös heijastava niiden kätevyys: eläin, jolla on vähemmän kuin kahdeksan jalat voi saavuttaa vähemmän, mutta ei välttämättä, koska se on enemmän tyhmä., Ei ole olemassa yhtä mittaria, jolla mitata älykkyyttä – jotkut merkkiaineet, kuten työkalujen käyttö, vakiintuivat yksinkertaisesti siksi, että ne näkyivät ihmisissä.
”mielestäni on virhe etsiä yhtä, lopullista asiaa”, Godfrey-Smith sanoo. ”Mustekalat ovat melko hyviä hienostuneessa oppimisessa, mutta kuinka hyvää on vaikea sanoa, osittain siksi, että niitä on niin vaikea kokeilla. Labrassa on pieni määrä eläimiä, joista osa kieltäytyy tekemästä mitään, mitä haluaa – ne ovat vain liian kurittomia.,”
Hän näkee, että uteliaisuus ja opportunismi – heidän ”pahaa ja craft”, kuten Roomalainen luonnollinen historioitsija laittaa sen kolmannella vuosisadalla AD – ominaisuus mustekala älykkyyttä.
myös heidän suuret pakomatkansa vankeudesta kertovat tietoisuudesta heidän erityisolosuhteistaan ja kyvystään sopeutua niihin. Vuoden 2010 kokeessa vahvistettiin anekdoottiset raportit, joiden mukaan pääjalkaiset pystyvät tunnistamaan – ja pitämään tai inhoamaan – yksittäisiä ihmisiä, jopa niitä, jotka ovat pukeutuneet identtisesti.
ei ole venyttää sanoa, että heillä on persoonallisuuksia., Mutta heidän käyttäytymisensä epäjohdonmukaisuudet yhdistettynä heidän näennäiseen älykkyyteensä muodostavat ilmeisen antropomorfismin Ansan. Se on ”houkutteleva”, myöntää Godfrey-Smith, attribuutti niiden monia mysteerejä ”joitakin fiksu, ihmisen kaltainen selitys”.
Lausunnot mustekala älykkyys näin ollen vaihdella tiedeyhteisössä., Keskeinen ohjenuora eläinten psykologian, keksi 19th-luvun Brittiläinen psykologi C Lloyd Morgan, sanoo ei toiminnasta pitäisi olla johtuvan kehittyneitä sisäinen prosessi, jos se selittyy yksinkertaisempi.
Se on osoitus yleinen mieltymys yksinkertaisuus hypoteeseja tieteen, sanoo Godfrey-Smith, että filosofina hän ei ole vakuuttunut. Mutta tieteellistä tutkimusta kautta linjan on tullut enemmän tulos-driven seurauksena sykli rahoitus-ja julkaisutoiminta, ja hän on etuoikeutetussa asemassa, että voi kysyä avoimia kysymyksiä.,
”se on hienoa luksusta, että pystyy vuodesta toiseen vaeltamaan ympäriinsä kasaten Kappaleita hyvin hitaasti.”
Tämä prosessi lähti liikkeelle hänen mahdollisuus kohdata mustekala vuosikymmen sitten, on käynnissä. Nyt takaisin perustuu Australiassa, luennoinut at the University of Sydney, Godfrey-Smith sanoo, että hänen tutkimus pääjalkaiset on yhä vaikuttaa hänen ammatillinen elämänsä (ja hänen henkilökohtainen: Saapuminen, 2016 elokuvan ensimmäinen kosketus ”pääjalkaisia-esque” aliens, oli ”hyvä, kekseliäs elokuva”, hän sanoo, vaikka hyökkääjät ”olivat hieman enemmän kuin meduusa”).,
Kun filosofit pohtivat mieli-ruumis-ongelma, ei aiheuta aivan niin haaste kuin mustekala on, ja tutkimus pääjalkaiset antaa joitakin vihjeitä kysymyksiä alkuperästä oman tietoisuuden.
viimeinen yhteinen esi-isä oli olemassa 600m vuotta sitten ja oli ajatellut muistuttavat litteä mato, ehkä vain millimetriä pitkä. Jossain vaiheessa pääjalkaiset kehittivät kuitenkin korkearesoluutioisia kamerasilmiä-kuten mekin, täysin itsenäisesti.,
”kamerasilmä, jonka linssi keskittää kuvan verkkokalvolle – meillä on se, heillä se, ja siinä se on”, Godfrey-Smith sanoo. Että se oli ”saapui kahdesti” niin huomattavasti erilaisia eläimiä antaa ajattelemisen prosessi evoluution, samoin kuin niiden selittämättömästi lyhyet elinkaaret: useimmat lajit elävät pääjalkaiset vain noin yksi-kaksi vuotta.
”Kun olen oppinut, että olin vain hämmästynyt – se oli sellainen yllätys,” sanoo Godfrey-Smith, hieman surullisesti. ”Olin juuri tutustunut eläimiin. Ajattelin, että käyn heidän luonaan iät ajat. Sitten ajattelin, että he kuolevat muutamassa kuukaudessa.'”
Se on ehkä suurin paradoksi esittämä eläin, joka ei ole pulaa ristiriitoja: ”todella iso aivot ja todella lyhyt elämä.,”Evoluutionäkökulmasta Godfrey-Smith selittää, ettei se anna hyvää sijoitustuottoa.
”Se on vähän kuin viettää valtava määrä rahaa tehdä PhD, ja sitten sinulla on kaksi vuotta aikaa hyödyntää sitä … kirjanpito on todella outoa.”
Yksi mahdollisuus on, että mustekala on aivojen täytyy olla tehokas vain johtamaan tällainen kankea muodossa, samalla tavalla, että tietokone olisi state-of-the-art-prosessori suorittaa suuri määrä monimutkaisia tehtäviä.
” tarkoitan, että kroppa on niin vaikeasti hallittavissa, kahdeksan käsivartta ja jokainen mahdollinen tuuma kyynärpää.,”Mutta se selitys ei selitä sitä hohtoa, edes leikkisyyttä, jolla he sitä soveltavat.
”He käyttäytyvät fiksusti, he tekevät kaikki nämä romaani, kekseliäs asioita – että perusteluja ei ratkaise asioita, millään venyttää,” sanoo Godfrey-Smith. ”Siellä on vielä hieman salaperäinen elementti.”
- Other Minds: The Octopus and the Evolution of Intelligent Life on William Collinsin julkaisema. Tilata kopion £17 (RRP £20) siirry bookshop.theguardian.com tai soita numeroon 0330 333 6846. Free UK p&p yli £10, vain nettitilaukset., Puhelinmääräykset min p&p £1,99. Se on Harper Collinsin kautta Australiassa.
- Jaa Facebook
- Jaa Twitterissä
- Jaa Sähköpostitse
- Jaa LinkedIn
- Jaa Pinterest
- Jaa WhatsApp
- Jaa Messenger
Vastaa