Vanhemmat, Jotka Emotionaalisesti Laiminlyödä Lapsiaan
On olemassa erilaisia syitä, miksi vanhempi voi olla emotionaalisesti välinpitämätön, jotka vaihtelevat yksinkertaisesti ole ottaa parempi malli omasta lapsuudesta ei ole tarpeeksi emotionaalinen resursseja, koska ylityöllistettyjä tai muuten ylikuormitettu, että kamppailee oman masennus ja/tai surua, tai useita muita skenaarioita.
Kuten edellä Käynnissä Tyhjä: Voittaa Lapsuuden Emotionaalinen Laiminlyönti Dr., Jonice Webb, on olemassa joitakin vanhemmuuden tyylejä ja ominaisuuksia, jotka sopivat itsensä emotionaalinen laiminlyönti.
autoritaariset vanhemmat keskittyvät sääntöihin, ovat yleensä rajoittavia ja rankaisevia, ja kasvattavat lapsensa vähällä joustavuudella ja usein epätavallisen korkeilla vaatimuksilla. He haluavat lastensa noudattavan sääntöjä ja heillä on vain vähän aikaa tai taipumusta kuunnella lapsen tunteita ja tarpeita. Tämä on perinteisesti nähty vanhempien sukupolvien (vanha vanhemmuuden motto ”lapset pitäisi nähdä, mutta ei kuullut”), mutta silti näkyy nykyinen vanhemmuuden tyylejä., Nämä ovat vanhempia, joilla on vain vähän suvaitsevaisuutta poiketa säännöistään, normeistaan ja toimintatavoistaan. Lisäksi, ne yleensä eivät selitä näitä sääntöjä tai syitä säännöt lapselle, vaan vaativat vankkumatonta ja kyselemätön noudattaminen. Useimmat väkivaltaiset vanhemmat kuuluvat tähän luokkaan, ja vaikka kaikki autoritaariset vanhemmat ovat häiritseviä, määritelmän mukaan, kaikki autoritaariset vanhemmat ovat emotionaalisesti välinpitämätön, koska ne johdonmukaisesti valitsi niiden säännöt ja ohjeet yli etsien, tietäen ja ymmärrystä heidän lapsensa., Kuten aikuiset, lapset esille arvovaltainen vanhempi voi joko kapinoida viranomainen tai ehkä tullut liian alistuva pelossa kaiku, häpeää, tai siitä luopumiseen.
Salliva vanhemmat ovat passiivisia, jopa laissez-faire asenne lasten kasvatus. Heitä voidaan pitää ”siisteinä” vanhempina, jotka panevat täytäntöön vain vähän sääntöjä ja rajoituksia lapsilleen., Vaikka tämä voi olla hauskaa ja vapauttavaa hetkellä (ja kadehtivat muut lapset koulussa), viime kädessä, mitä nämä vanhemmat eivät näe, on se, että lapset tarvitsevat joitakin rakenne, joitakin sääntöjä, ja joitakin rajoja, jossa ja jota vastaan, määritellä itse. Lisäksi sääntöjen puute ja seuraukset voivat pitää lapsen oppimisen terve selviytymismekanismi, kurinalaisuutta ja sitkeyttä selviytyä vaatimuksiin reaalimaailman. Sallivaisten vanhempien kasvattamilla lapsilla voi olla vaikeuksia asettaa rajoja itselleen tai muille aikuisiällä., Ajattele vaikeuksia sanoa ei, oli se sitten ruoka, seksi, hauska, huumeet, askareita tai velvollisuuksia, tai toisaalta, on hyvä sanoa ei itse vaan pysty sanomaan ei muille. Myös siksi, että lapsina he eivät saa paljon selvää ja asiallista palautetta vanhemmiltaan, kuten aikuiset, heillä on vaikeuksia tarkasti nähdä itseään, niiden vahvuudet ja heikkoudet ja mitä heidän pitäisi pyrkiä.
narsistiset vanhemmat kokevat maailman pyörivän heidän ympärillään., Ne näkyvät mahtipontisia ja luottavainen, kuitenkin, tämä on yleensä viilu, eli ne ovat helposti loukkaantunut ja emotionaalisesti viikolla. Se on tyypillisesti kyse vanhemman tarpeisiin sen sijaan, että lapsi on. Nämä ovat vanhempia, jotka näkevät, että lapsi jatkeena itsestään (ajatella ”mitä naapurit ajattelevat minusta, jos he tietävät, et voi tehdä x, y tai z”). Narsistinen vanhemmat voivat olla varsin myrkyllisiä lapsen kehitystä ja he ovat usein kokeneet niin loukkaavaa, vaativa ja vaikea miellyttää., Ne voivat myös olla melko kostonhimoinen, kun ne ovat kiistanalaisia tai väärässä ja usein hajottaa ankara tuomio ja rangaistus heidän lapset. Aikuisina näillä lapsilla voi olla vaikeuksia tunnistaa tarpeitaan ja varmistaa, että ne täyttyvät. He kamppailevat usein sen kanssa, että heidän tarpeensa ansaitsevat tulla täytetyiksi, ovat kohtuuttomia tai ovat muuten liian vaativia ympärillään oleville. He voivat myös tuntea levoton ja reuna läheisiä suhteita, koska he ovat oppineet kokemuksesta, että mikään ei ole ilmaista ja mitään huomiota tai hellyyttä osoittanut, että ne tulevat korkea hinta.,
Poissa vanhemmat voidaan poistaa lapsen elämästä eri syistä, kuten kuolema, sairaus, pitkät työajat, usein matkustaa työn, tai avioero. He voivat olla leskeksi jääneitä tai ylirasittuneita huolehtiessaan muista sairaista lapsista tai perheenjäsenistä. Heillä voi olla rajalliset taloudelliset resurssit, jotka vaativat heitä tekemään pitkiä työpäiviä ja jättämään lapset oman onnensa nojaan., Tai ne voivat olla täynnä surua menettää joku tärkeä henkilö elämässään (esimerkiksi kumppaninsa ja lapsen toisen vanhemman) ja eivät pysty keskittymään mihinkään muuhun kuin heidän tuskansa ja tehdä se seuraavaan hengenvetoon. Poissaolevien vanhempien lapset päätyvät pitkälti kasvattamaan itseään, ja jos he ovat vanhin lapsi, he voivat kasvattaa myös nuorempia sisaruksiaan. He oppivat, ei puhua, vaikea tai kivulias asioita/tunteita läsnä kotona peläten vahingoittaa vanhemman tai korostaa niitä ulos vielä enemmän., Nämä lapset ovat yleensä liian vastuullisia, mikä voi siirtyä aikuisuuteen. Lapsina he vaikuttavat pieniltä aikuisilta, joita ahdistaa huoli ja huoli perheistään. He ovat usein erittäin hyviä huolehtimaan ja tekevät niin ystävien, perheen ja usein omissa valitsemissaan ammateissa. Heillä on kuitenkin usein vain vähän varaa itselleen, ja heillä on suuria vaikeuksia itsehoidon kanssa
masentuneet vanhemmat voivat olla samanlaisia kuin muunlaiset poissaolevat vanhemmat. Heillä ei yksinkertaisesti ole kaistanleveyttä vanhemman kanssa attuned, läsnä, aktiivinen ja mukana tavalla., Lapset kasvavat tuntien, että heidän on käyttäydyttävä täydellisesti, jottei heidän vanhempansa tuntisi oloaan huonommaksi. Aikuisina he ovat itseltään liian vaativia eivätkä pysty sallimaan tai antamaan anteeksi virheitään. He eivät useinkaan tiedä, miten saada huomiota positiivisin tavoin, sillä varttuessaan hyvä käytös jäi usein huomaamatta. Huono käytös sai jonkin verran huomiota, vaikka negatiivinen, se oli parempi kuin ei mitään. Masentuneiden vanhempien lapset nähdään todennäköisemmin lastensa rettelöitsijöinä., He eivät useinkaan oppineet rauhoittamaan itseään kunnolla, ja siksi he itse kärsivät todennäköisemmin ja turvautuvat huumeisiin tai alkoholiin saadakseen lohtua.
Addiktoituneiden vanhempien ei välttämättä tarvitse olla ylivirittyneitä ja addiktionsa valtaamia. Usein ne ovat niin sanottuja ”toimivia” alkoholisteja, narkomaaneja tai työnarkomaaneja. Nämä vanhemmat voivat usein laiminlyödä heidän lapsensa, kun he ovat keskellä ruokinta niiden väärinkäytön seurantakeskus, jonka ei kiinnitä huomiota, esimerkiksi, kun lapsi tuli kotiin, koska ne ovat heidän kolmas lasi viiniä tai ovat binging Netflix tai online-pelaamista jne., Mutta vielä vahingollisempaa on, että nämä vanhemmat lähettävät lapselle hämmentävän viestin. Ne ovat yksi tapa, kun he ovat selvin päin/läsnä ja toinen, kun he käytössä/poissa käytöstä, ja lapsi voi koskaan ennustaa, kumpi vanhemmista tulee paikalle milloin tahansa. He voivat olla sekä itsekkäitä että laiminlyöviä jonakin päivänä ja huolehtivia ja rakastavia seuraavana päivänä. Tämä on hyvin hämmentävää lapselle ja voi jättää heidät huonovointisiksi, hermostuneiksi ja odottamaan aina toisen kengän putoamista. Aikuisina heillä on taipumus olla ahdistuneita, varoa muutosta, epävarmoja itsestään ja vaikutuksestaan toisiin sekä epävarmoja., Myös narkomaanien lapset kehittävät paljon todennäköisemmin omia riippuvuuksiaan.
Perfektionistiset vanhemmat ovat taipuvaisia uskomaan, että heidän lapsensa voivat aina tehdä enemmän tai paremmin. Ne voivat olla samanlainen narsistinen vanhempi, että he kokevat usein, että heidän lapset kuin heijastus itse, kuitenkin, ne motivoivat enemmän kuin vain sosiaalisen käsityksiä ja heidän perheensä. Monia hienoja urheilijoita, taiteilijoita ja muita lahjakkaita ja overachieving lapset ovat perfectionistic vanhemmat., Ne ovat vanhemmat, jotka valittavat, kun lapsi tuo kotiin B: n sijasta A ja jotka ovat aina työntää lapsensa tehdä paremmin, työskennellä kovemmin ja suorittaa, ja tällä kertaa kuin niiden potentiaalia. Nämä lapset kasvavat usein itse perfektionisteiksi. He asettavat epärealistisen korkeat odotukset itselleen ja kamppailevat epävarmuuden tai huolen tunteiden kanssa siitä, että he ovat tarpeeksi hyviä.
Sosiopaattiset vanhemmat ovat yleisempiä ja vähemmän mahtipontisia kuin luulisi., Sosiopaatit eivät ole vain sitä, mitä näkee dramaattisesti elokuvissa ja dokumenteissa, ne ovat usein epämääräisempiä, vähemmän ilmeisiä ja enemmän puutarhan erilaisia sosiopaatteja. He piiloutuvat hyviä työpaikkoja, täydellinen etsivät perheet, ja vastuussa ja tärkeitä tehtäviä kouluissa, töissä tai organisaatio. Ne voivat näyttää täysin tavallisilta, mutta ne erottaa toisistaan omantunnon ja empatian puute. Paljon, paljon enemmän voidaan sanoa tämän tyyppinen henkilö, mutta tämän jälkeen keskitytään heidän vanhemmuuden tyyli, joka keskittyy valvoa lapsiaan., He voivat olla sanallisesti ja fyysisesti loukkaavia (vaikka heidän ei tarvitse olla fyysisesti väkivaltaisia ollakseen sosiopaattisia), vääntää muiden sanoja omiin tarkoituksiinsa sopivaksi, heillä on suuria vaikeuksia omistaa virheitä ja siten syyttää kaikkea lapsesta. He manipuloivat tunneperäisesti ja loukkasivat sanallisesti ja tunneperäisesti lastaan, ja sitten he käyttäytyvät kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä tekee pelokkaasta, ahdistuneesta ja hyvin sekavasta lapsesta. Aikuisina näillä lapsilla on vaikeuksia suojautua ja asettaa sopivat rajat koston pelolle., Aikuisina he kantavat mukanaan kohtuuttomia määriä häpeää ja syyllisyyttä ja tuntevat olevansa ahdistuneita, epävarmoja ja pelokkaita.
parenteroitu lapsi. Tämä on oma kategoriansa, mutta myös usein edellä mainittujen kasvatustyylien tulos. Periaatteessa tässä lapsi jätetään vanhemman itsensä ja joskus sisarustensa hoidettavaksi. Nämä ovat usein perheitä, joilla on äärimmäisiä vaikeuksia ja rajallisia resursseja (emotionaalisia tai taloudellisia), eikä lapsesta yksinkertaisesti pidetä hyvää huolta. Aikuisina heillä on taipumus olla liian vastuullisia ja heidän on vaikea teippailla haluamaansa tai tarvitsemaansa., Tällöin he tuntevat itsensä usein yksinäisiksi, tyhjiksi tai irrallisiksi. Heillä saattaa olla vaikeuksia puhua itselleen, puhuessaan vaikeista aiheista, peläten järkyttää perheen, ja usein on vaikeuksia hoitaa itse tai jopa tunne, että heidän tarpeensa ovat voimassa ja kelvollinen.
Vastaa